Blogin lukijat muistelevat Michaelia

Olin 12-vuotias, kun ostin ensimmäisen Michael Jacksonin albumin. Se oli juuri sitä aikaa, kun aloin oikeasti kiinnostua musiikista ja arvostaa sitä. Muistan kun sanoin äidilleni, että "äiti, mennään ostaan Michael Jacksonin levy". Äiti oli hirveän iloinen, ja sanoi että on ylpeä siitä että kuuntelen niin hienon artistin musiikkia, olihan äitikin Michaelin suuri fani ollut jo kauan. Kun tulimme levykaupasta, kuuntelin levyn alusta loppuun ja istuin lempituolissani koko tuon ajan. Kuuntelin maagisesti Michaelin ääntä ja laulutapaa ja rakastuin saman tien. Siitä lähtien olen seurannut MJ:n elämää ja kuunnellut ja katsonut youtubesta kaikki mahdolliset esitykset, jotka osaan jo ulkoa. Ala-asteella minulle aina sanottiin että olen ihan hullu kun en kuuntele mitään muuta kun Jacksonia, mutta vastasin että "miksi kuuntelisin jotain muuta, kun voin kuunnella maailman parasta laulajaa?" Nyt 4 vuotta myöhemmin, olen niin onnellinen, että löysin Michaelin musiikin niin pienenä. Olen aivan varma, että Michael on niitä artisteja, joita tulen kuuntelemaan elämäni loppuun asti, ja saan aina samanlaisen elämyksen laulusta kuin silloin, kun kuulin Michaelia ensimmäisen kerran.

25.6 aion kunnioittaa Michaelia kuuntelemalla hänen musiikkia ja katselemalla hänen taideteoksiaan TV:stä ja iloita asioita, joita hän on saavuttanut elämässään!
MJJFAN

****

Laitan 25.6 kännykän pois päältä, istun vaan yksin omassa huoneessa ja ehkä puhun netissä muiden MJ- fanien kanssa. Sytytän kynttilöitä ja kuuntelen joitain Michaelin biisejä... Varmaankin itken silmäni päästä. Mietin kaikkia ihania muistoja Michaelista.
MissingMichael

****

Olin suunnitellut kaikenlaista MJ:n kuolinpäivälle, mutta huomasin vasta myöhemmin, että 25. päivä on Juhannusaatto.. Ärsytti, kun olikin muuta menoa ja meni tuo homma sitten vähän lyttyyn. Mutta suunnitelmissa olis kyllä kuunnella omistamani MJ:n levyt läpi ja katsoa Moonwalker ja This Is It -leffat parin kaverin kans... Jos ei ehdi muuten niin sitten 26. päivä, tuona päivänähän sain tietää vuosi sitten, että Michael oli kuollut... Taidetaan tässä pari kynttilää poltella...:D

****

Aion leipoa kakun, katsoa videoita, sytyttää kynttilän ja laulaa hänen laulujaan. Aion myös luultavasti tehdä muutakin! Rakastan ja ikävöin Michaelia <3
MJNatte


Vuosi on kulunut erittäin nopeasti ja tuntuu aina vain surullisemmalta, mitä enemmän aika kulkee eteenpäin. Vain hetki sitten Michael oli elossa. Totta kai harmittaa myös, etten koskaan saanut nähdä idoliani, vaikken olekaan ainoa. Erikoisinta on, että jopa ihmiset, jotka eivät fanita Michaelia muistavat, missä olivat ja mitä tekivät, kun kuulivat maailman hetkeksi pysäyttäneen uutisen. Odotan mielenkiinnolla, mitä maailmalla tapahtuu 25. kesäkuuta.

En ajatellut mennä kadulle huutamaan suruuni ja repimään paitaani, vaan aamupäivällä aion todennäköisesti käydä Olympiastadionilla mustiin pukeutuneena. Suunnitelmissa ei ole kuitenkaan sen enempää ulkona olla, vaan taidan viettää rauhallisen päivän kotona. Iltapäivällä katson This is it-elokuvan ja kuuntelen Michaelin musiikkia. Todennäköisesti myös kirjoitan jotain, sillä ammennan inspiraatiota tunteistani.

Olen kohta neljä vuotta säilyttänyt erästä kynttilää, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Se on omasta mielestäni niin kaunis, etten ole raaskinut sitä aikaisemmin polttaa, mutta tulevana perjantaina aion sytyttää sen. Long live the king.
moongirl

****

Aion juoda Lontoon näyttelystä ostetusta MJ- mukista kunnon kahvit - ja tietenkin uusi MJ- paita ensimmäistä kertaa päällä.
JKK


Born to amuse, to inspire, to delight
Here one day
Gone one night

Like a sunset
Dying with the rising of the moon
Gone too soon
Gone too soon...

MICHAEL JACKSON - aikamme suurin viihdetaiteilija nyt ja aina. Tuntematta Michaelia voin sanoa että hän on anteliain, ihanin, suloisin, hyväsydämisin, vilpittömin ja aidoin ihminen kenet tiedän, siksi hän ansaitseekin levätä rauhassa.
En voi kuvitellakkaan miltä Michaelin perheestä tuntuu, mutta rukoilen heille voimia jaksamaan eteenpäin, erityisesti Parisille, Princelle ja Blanketille.

Popin kuninkaan muistoksi vien perjantaina lähimmän hautausmaan muualle haudattujen ristille nallen, kukan ja jonkunlaisen kortin, ja kotona poltan kynttilää :)

I love you <3
Emilia

****

Uskomatonta että Michaelin kuolemasta tulee muutaman päivän päästä kuluneeksi vuosi. Vuosi on ollut rankka ja Michael on ollut mielessäni päivittäin. Aluksi tuntui siltä, ettei ikävä ja suru hellitä koskaan. Helpotuksekseni ja samalla kauhukseni tajuan, että tuskan terävin terä on tylsynyt. Milloin se oikein on tapahtunut? Olenko jo alkanut unohtaa? Näin vuosipäivän lähestyessä huomaan, ettei kipu tietenkään ole mihinkään haihtunut, eivätkä muistotkaan ole kadonneet minnekään. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei Michael pane pahakseen, vaikka elämä jatkuukin. En voi unohtaa häntä koskaan, enkä voi unohtaa myöskään sitä mitä hän minulle merkitsee. Näin paljon elämääni vaikuttanut ihminen ei katoa sydämestäni miloinkaan.

En tiedä vielä täysin, miten muistan Michaelia perjantain 25. päivä. Aion kirjoittaa hänelle, niin kuin kirjoitin muutama kuukausi hänen kuolemansa jälkeenkin, koska kaipasin häntä niin paljon. Perjantaina avaan tuon kirjeen ja tervehdin Michaelia jälleen kuin vanhaa ystävää. Kuolleelle kirjoittaminen ei tunnu oudolta, koska sillä tavoin saatan taas tuntea Michaelin lähelläni. Uuteen kirjeeseen vuodatan nykyiset tunteeni ja kaiken, mitä haluaisin nyt hänelle sanoa. Päivän päätteeksi suljen uuden ja vanhan kirjeen samaan kuoreen, ja hautaan sen taas vuodeksi jonkin laatikon pohjalle. Kenties taas vuoden kuluttua teen saman uudelleen, ja joka vuosi siitä eteenpäin. Perjantaina aion lisäksi kuunnella Michaelin musiikkia, lukea muistolehtistä, katsoa tribuutteja, ja antaa itkun tulla. Tuona päivänä yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä on etusijalla ja päällimmäisenä mielessä.

Kiitos kaikesta, Michael.
Strut

Kiitos kaikille kauniista viesteistänne!